Ensimmäiset 1,5 viikkoa.

Yritän nyt tiivistää tän ekan puoltoista viikkoo jotenkin järkevästi ja sit alkaa kiltisti päivittään useemman kerran viikossa,ettei teidän tartte aina lukee mun kilometrin mittaisia avautumisia. Joten siis asiaan. Mä siis tulin tänne keskiviikkona 22. 2. Olin bookannu pari ekaa yötä St. Christopher's Village nimisessä hostellissa London Bridgella, oikeestaan senkin takia, että tiesin pääseväni kentältä suoraan junalla London Bridgen asemalle ja siitä parin minuutin kävelyllä hostellille. Plus et oon yöpyny noissa saman ketjun hostelleissa Lontoossa Camdenissa ja Hammersmithissa sekä Prahassa ja tiesin ne hyväks vaihtoehdoks. Olisin varmaan bookannut viikonlopun yli, mutta tuttuun tapaan heräsin ton hostellin bookkaukseen lähtöö edeltävänä päivänä ja se nyt sit sattu oleen viikonloppuna täyteen bookattu. Piti siis checkata la aamuna ulos, mikä olikin kauheen kivaa siihen nähden et pe iltana oli kaverin ja sen kämppisten hostaamat The Man Partyt. Mut niistä myöhemmin.

Keskiviikkona en oikeestaan tehny enää mitään, olin niin yliväsyny koska olin edellisena yönä pakannu kämppää puol 6 asti ja heränny sit aamulla siivoomaan ties kuinka aikasin, joten kävin vaan aikasin nukkumaan. Torstaina sit heräsin virkeenä ja lähdin kaupungille hoitamaan muutamii aika olennaisii käytännön asioita. Hommasin Oysterin, mikä on siis matkakortti ja UK liittymän. Etsiskelin myös adapterii mut sen suhteen ei ollu onnee. Ja sit shoppailin vähän Primarkilla, koska niinkun edellisessa mainitsin, toi mun pakkailu oli vähän sitä ja tätä.. Alotin myös kämpän metsästyksen. Aikamoinen viidakko. Illalla näin kaverii Strandilla, ja mentiin siitä sit parille pubiin ja siitä Lexingtoniin. Vierähtihän siinä sit 4 asti :D


Pe aamuna olin kuitenkin yllättävän pirtee ja suuntasin tutustumaan mun työharjoittelupaikkaan. Ja ei, en menny siis oikeestikaan sinne tukka pystyssä ja vanhalta viinalta haisevana, vaan tukka nätisti kammattuna ja jakku päällä. Enivei, kaikki vaikutti tosi kivalta ja viivyin siellä pari tuntii. Kattelin samalla netistä kämppiä. Illalla oli sit ne Man Partyt. Ideana oli siis pukeutuu mieheks. Mä olin kehitelly itelleni sellasen emorokkari lookin, mut oikeesti mä näytin enemmän lesbolta kun emopojalta. Mun kämppikset vähän naureskeli mulle ku laittauduin siinä. Jaoin siis kämpän argentiinalaisen, kahden ranskalaisen ja yhden italialaisen kundin kans. Bussimatka tonne bileisiin oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Olin eka meinannu mennä tubella, mut sit mun Oysteria säästääkseni ajattelin mennä bussilla kun kaveri vinkkas et siitä menee suora bussi niiden kämpän eteen. Noh, teoriassa suora. Siinä vaiheessa kun hyppäät bussii ja infotaulussa lukee et on diversion kandeis varmaan suoraan hypätä kyydistä pois. Tai ainakin tällä kertaa ois kannattanu. Bussi nimittäin ajeli aikansa ja sit pysähty jossain. Ihmiset alko kuikuileen sinne eteen et mitä tääl oikeen tapahtuu ja hetken päästä sellanen vanhempi herrasmies meni sinne eteen ja kysy kuskilta et mitä helvettii tääl tapahtuu. Hetken päästä selvis et kuski on eksyny. Ja se ei voi myöskään kääntyy takas tai soittaa minnekään ja kysyy neuvoo, koska se saa potkut. No siinä sit istuttiin ja ihmeteltiin. Kukaan ei oikeen uskaltanu lähtee pois bussista, koska kukaan ei tienny missä me oltiin. Venailtiin siinä varmaan joku 20min. Mun takana istu sellanen herttanen nainen jonka kans jutustelin ja naureskelin sille tilanteelle, sit kun kerroin sille minne oon menossa ni se varmisti vielä  kuskilta et se on varmasti menossa sinne minne mä meen. Musta on aina äärimmäisen mielenkiintoista miten tollaset tilanteet tuo ihmisiä yhteen. Se rouva tuskin ois ikinä alkanu jutusteleen mulle bussipysäkillä tai missään, koska mä oikeesti näytin sillä hetkellä 16-vuotiaalta emolta mustine silmineni ja lävistyksineni. Itseasiassa off-licencen myyjä nauro ihan räkänä kun se kysy mun henkkareita. "You can't be 26, you look so young!" Hmm, toisaalta toi mun nuorehko look saattaa selittää muutaman asian sen illan kulusta.. Mut ei siitä ehkä sen enempää. Man Partyista ei ikävä kyllä oo kuvia, koska unohdin kameran hostellille. Lainasin kyl kaverin kameraa, erittäin epäonnistuneesti tosin, lopputuloksena oli nimittäin 2 kuvaa.

No joo, mut lopulta mä pääsin sinne minne olin menossa ja sit alko bileet. Oli ihan sairaan kivaa, kiitos vaan hosteille. Vaikka siitä tosin voidaan olla montaa mieltä kuinka fiksua on dokata 7 asti aamulla jos seuraavana aamuna on check-out 10am ja uuden hostellin ettiminen edessä. Siinä 10 aikaan aamula tuntu et ei kovinkaan fiksua. Onneks mulla oli seurana mun argentiinalainen kämppis, jonka kanssa nukuttiin molemmat pommiin chek-outista, vähän nauratti kun keräilin itteeni siinä sängyn laidalla ja se pomppaa ylös sieltä viereisestä sängystä, kattoo kelloo, kattoo mua ja on silleen et "oh fuck" mun kommentti on tyyliin "oh fuck indeed". Sit kasattiin kamat pikapikaa ja ei oikeesti varmaan menny ku 20min ni istuttiin jo siinä käytävässä tavaroidemme kans. Sit vaan Sainsburysin kautta sinne common roomiin lojumaan. Ai niin, mun rinkka myös hajos siinä rytäkässä. Kiitti vaan sille suutarille joka "korjas" sen vetoketjun. Olin siinä vaiheessa ihan liian väsyny ees miettiin sen korjaamista, joten kasasin ne tavarat mitä tartten yhden yön aikana mun lentolaukkuun, dumppasin rinkan sellaseen lokeroon, jonka sai vuokraa vuorokaudeks 3 punnalla ja lähdin suunnistaan mun uuteen hostelliin. Senkään takia en viittiny raahaa kaikkii kamoi mukana, koska mulla oli pieni epäilys tota hostellii kohtaan minkä olin bookannu. Se oli nimittäin yks niistä neljästä missä sillä hetkellä oli tilaa :D Mut se fiilis kun saavuin sinne ja näin mihin olin tullu. Meinasin oikeesti alkaa itkeen ku näin sen paikan ja mun huoneen. Tiedätteks kun olin odottanu jotain kauheeta läävää ja sit kaikki oli niin siistiä ja kivannäköstä. Huone oli puhdas ja ihanan viilee. Olin bookannu 4hh female dormin ja olin vielä sillä hetkellä mun dormin ainoa asukas. Siihen darraan se oli aika lottovoitto. Kyseessä oli siis Palmers Lodge Willesden Green.

Voin kyllä suositella kaikille Lontoon vierailijoille sitä tai sit tätä sen sisarusta Swiss Cottagee jossa bunkkaan nyt. Molemmat tosi kivoja. Ja rauhallisii, joten silleen kivoja jos oikeesti joudut heräämään aikasin ja meneen duuniin. Näis molemmissa on itseasiassa aika paljon tällasta jengii jotka ettii kämppää. Tätä kirjotellessa istuskelen täällä leffahuoneessa, jossa jengi chillaa ja kattoo telkkaa, datailee tai pelaa jotain. Tuolla alhaalla on sit baari, joka on se vähemmän rauhallinen vaihtoehto. Siel on myös ravintola ja keittiö, jossa voi säilyttää/lämmittää omia safkoja. Jos käy hyvä mäihä ni saat huoneen sieltä kellarista, jolloin myös huoneessa toimii wi-fi. Tuol yläkerroksissa missä mä oon, ei toimi. Tiistaina pääsen taas siirtyyn sinne. Olin siellä siis noi kaks ekaa yötä, mitkä vietin täällä. Parastahan tässä hostellissa on se, et oon oikeesti 2 tubepysäkin päässä mun duunista, mikä meinaa kävelyiden kanssa sitä et mun työmatka kestää sen max 20min. Aika uskomatonta luksusta tässä kaupungissa. Noi kuvat Swiss Cottagesta.

Mut takas näihin mun tekemisiin. Sunnuntaina kävin sit yhdessa näytössä. Manor Housessa. Kämppä oli itseasiassa tosi kiva, samoin kämppis, mut en vaan jotenkin ollu ihan täysin varma et haluun muuttaa sinne, varsinkin kun mulla oli yks toinen näyttö tulossa jolta odotin tosi paljon. Lesson number one : Don't wait. Eli homman nimi täällä on se et jos löydät kivan kämpän, älä mieti vaan muuta heti. Koska jos sä et muuta, joku muu muuttaa. Se seuraavan päivän näyttö osoittautu sit aika turhaks reissuks ja toi Manor House meni jollekin muulle. Et näin. Mut en mä vaipunu epätoivoon, koska olin kuitenkin aika pitkälle sillä linjalla et sen kämpän pitää tuntuu heti sellaselta et haluun asuu siellä.

Maanantaina aloitin sit työt. Ekan päivän jälkeen olin enemmän tai vähemmän pihalla, olin koko päivän tehny kyl duunii, mut ei harmaintakaan havaintoo mitä olin tehny. Kauheesti oppimista, jo ihan termistönkin puolesta. Mut mielenkiintosta se on. Ja oon tosi innokas oppimaan lisää. Töitä on myös paljon, mikä on silleen kiva, koska päivät menee tosi nopeesti. Ja enkku treenaantuu kun soittelet kaiket päivät hotelleja yms. läpi, kirjotat sähköposteja ja lähetät tarjouksia/tilausvahvistuksia asiakkaille ja hotelleille yms. Eli nyt ekan viikon jälkeen jo tiedän et tuun oppimaan tuolla tosi paljon. Tiistaina päästiin sit duunin puolesta kattoon Singin In The Rain musikaali. Saadaan kuulema välillä ilmaislippuja kaikkiin näytöksiin, mikä on aika huippua. Totakaan musikaalia tuskin olisin menny kattoon, jos lippu ois pitäny ostaa ite. Mut se oli ihan loistava! Mielettömän hauska. Tuolla on töissä myös toinen harjoittelija, joten mentiin sit sen jälkeen käväseen vähän vielä pubissa. Mut olin kyl jo ihan hyvissä ajoin kotona. Se, et pubit menee tääl kiinni jo 11pm, on mun kaltaiselle tyypille, joka ei koskaan osaa lähtee ennen pilkkuu himaan, enemmän kun hyvä juttu :D

 Loppuviikko menikin sit oikeestaan töissä ja näytöissä juostessa. Torstaina jouduin muuttaan Willesden Greenistä Swiss Cottageen, koska se hostelli oli täynnä. En oo siis uskaltanu bookkaa kun aina pari yötä kerralla, koska ei ikinä tiedä millon se kämppä löytyy. Mut toi muutto oli aika iisi, koska kermaperseenä tilasin taksin :D Makso sen £8, plus et annoin söpölle kuskille £2 tippii. Mut toi £10 säästi mut niin paljolta, et se oli kyl sen arvoista. Torstaina löysin myös kämpän. Tai siis torstaina kävin kattoon ja perjantaina sain tietää et pääsen muuttaan. Aivan ihana, just rempattu kämppä Batterseassa, ihan Battersea Bridgen vieressä. Puistokin on lähellä :) Kämppiksinä italialais-espanjalainen pariskunta. Kundii en oo vielä ees nähny, mut tyttö vaikuttaa kivalta. Naurattaa silleen vaan vähän, koska olin aina ollu sitä mieltä, että en koskaan muuta sillan eteläpuolelle, enkä minnekään missä ei oo muuta kun bussiyhteydet...Noh, never say never. Mut kattokaa noi kuvat ni tajuutte.

 Perjantaina oltiin sovittu kaverin kans, et mennään tsekkaan Nordic Baarissa joka kuun ekana perjantaina järjestettävä Finnish Pub Night. Kaveri oli käyny siellä kerran ennenkin ja se sano et sieltä saa lapparii ja salmarii. Salmarii piti sit vetää kaksin käsin. En oikeesti ees tiedä miks, koska mä en juo sitä Suomessakaan. Musta se on aika ällöä. Noh, mut hyvin meni alas. Sieltä lähdettiin sit muun jengin kanssa siinä lähellä sijaitsevaan crobariin. Se oli sellanen metallibaari, aika kiva itseasiassa. Ja siel oli hauskaa. Ilta päätty sit kävelyyn Thamesin rannalla. Maisemissa ei ainakaan ollu valittamista. Suonette humalalleni anteeksi huonon kuvanlaadun.

 Aamulla piti taas tsekkautuu ulos darrassa. Mä en varmaan koskaan opi. Tää oli ehkä vielä pahempi kun edellinen. Dumppasin kamat locker roomiin ja lähdin suuntaan kaverille. Kysymys oli siis siitä et olin taas bookannu tän hostellin alunperin vaan 2 yöks ja sit kävi ilmi, et tää oli la-su yön täyteen bookattu. Joten jouduin sit mennä yhdeks yösk kaverille. Olin ihan varma et kuolen jonnekin matkan varrelle. Kun pääsin perille, vedin pari särkylääkettä naamaan ja nukahdin. Heräsin 9 aikaan illalla. Olo oli edelleen tosi outo ja paleli ihan sikana. Mittasin kuumeen ja mittari pompsahti yli 38 asteeseen. Ei ihme jos oli vähän hutera olo. Mullahan oli siis ollu kurkku kipee aj turvoksissa koko viikon, mut jotenkin ajattelin et ei se enää nosta kuumetta ku ei oo nostanu vielä. Tosin mä luulen, et tolla oli jotain tekemistä sen kans et kaikki stressi tosta kämpästä purkaantu. Ja sain nukuttuu univelkoi pois. Luojan kiitos olin kaverilla, ois ollu maailman kauheinta sairastaa yksin hostellilla. Kiitos muru vielä kerran <3

Aamulla olin sit jo ihan semi ok ja siirryin takas tänne Swiss Cottageen. Respassa nauratti/hävetti, ku siinä oli sattumalta sama tyttö joka oli paikalla eilen ku tsekkasin ulos. Se kysy et ootko sä ollu täällä aikasemminkin? Olin vaan et joo, oon. Sit se hetken touhus jotain ja kysäs et, ootko sä ollu täällä ihan äskettäin? No sit oli pakko tunnustaa et joo, tsekkasin eilen ulos. Sit sitä alko ihan selkeesti huvittaan. Tais tajuta et mä olin se train wreck joka tsekkas 20min myöhäs ulos ja hais vanhalle viinalle...No aina ei voi voittaa.

Mut tässä tosiaan ekat kuulumiset. Pahoittelen tylsiä ja huonoja kuvia, oon ollu kauheen laiska (=kiireinen) kuvaamaan. Pahoittelen myös sitä et en oo kerenny pitään yhteyttä, oon ihan oikeesti juossu pää kolmantena jalkana ympäri kaupunkia ja sit ne ajat ku oon koneella ettinny pää hiessä kämppiä ja kirjotellu maileja ja tekstareita sormet syyhyten. Mut nyt onneks helpottaa ja pääsen ihan oikeesti rakentaan elämää täällä :) Ens viikolla sit muutto. Can't wait. Ens viikko saattaa tuoda tullessaan kaikkee muutakin mielenkiintosta, mut kirjottelen niistä sit myöhemmin. Nyt pitää lähtee paapimaan.