Joopa joo. Olipa taas sellanen päivä et terve. Nukuin viime yön ihan sikahuonosti ja näin ihan kauheita painajaisii. Ne oli oikeen sellasii kunnon kauhukertomuksii mörköjen kans mitä mun unet harvemmin on. Muistan heränneeni ainakin kerran silleen et pomppasin sängyssä istumaan kun joku oli hyökkäämässä mun kimppuun. Sydän hakkas sataamiljoonaa. Hyi.
Aamulla oli sit ihan järkky olo. Nukuin pommiin ja kaikki kamat oli hukassa. Sain painella puolijuoksua tubeen ja töihin. Tubekin oli ihan täynnä ja jouduin sulloon itteni sinne sisälle väkivalloin, koska muuten oisin myöhästyny. Ja tällä siis oikeesti tarkotan sitä, et työnsin väkisin itteni sulkeutuvien ovien välistä sisälle jo ihan täyteen vaunuun. Paljon jengii jäi venaan laiturille. Olin töissä 2min vaille 9. Ja näytin ihan kamalalle. Ja musta tuntu, et olin unohtanu ihan kaiken mitä olin oppinu edellisellä viikolla. Ja et en tajunnu mitään mitä mulle puhuttiin. Kahvikin maistu pahalle, eikä ees piristäny. Ja sit, koska tää toinen harjoittelija on tän viikon lomalla, oletettiin et mä oon viikossa oppinu joka vitun paperin paikan. Meinas vähän pinna kiristyy. Mut propsit mulle, onnistuin pitään pääni kiinni. Ne ketkä tuntee mut tietää, et ihan aina se ei onnistu...Ja sit jouduin jäämään vielä ylitöihin, koska mun ei annettu tehdä keskittymistä vaativaa hommaa rauhassa vaan keskeytettiin koko ajan, mikä meinas et jouduin alottaan homman aina uudelleen alusta. Argh. Varmaan ois pitäny levätä tää päivä himas vielä. Koko päivän nimittäin oli sellanen "kannatti herätä-olo".
Voitte siis kuvitella et vitutuskäyrä oli aika katossa kun pääsin vihdoin pois joskus puol 6. Päätin piristäät itteeni ja kävin vähän kaupungilla katteleen kaikkee mun uuteen kotiin. Ja hengasin jonku puol tuntii kirjakaupassa. En kuitenkaan ostanu mitään. (Paitsi pari korua ja pörrösukat Primarkilta..Shhh...) Tosin huomenna on ehkä pakko käydä kirjaostoksilla, koska yks kirja jäi kummitteleen mieleen. Onks kukaan lukenu kirjaa Before I go to sleep? Sen siis kelasin käydä ostaan. Sit kun lopulta pääsin takas hostellille, tuleva kämppis laitto viestii et kiva kun muutan. Tuli aika hyvä fiilis. Et joo, tääkin katastrofipäivä loppu sit kuitenkin ihan hyvään fiilikseen.
Analysoitiin muutes kaverin kans mua ja tultiin siihen lopputulokseen (tai siis mä tulin, se oli tienny tän jo aikasemmin) et mä en osaa elää ilman draamaa. Oon niin tottunu siihen, et joku on koko ajan vähän vinksallaan et sit vetelen jotain kauheita kriisejä ihan pienistäkin jutuista, jotka normaalien ihmisten mielestä ois kauheen kivoja tai jänniä. Ja asettelee asian miten päin vaan, mun elämä on tällä hetkellä aika kivaa ja jännää. Miks hemmetissä mä en sit vaan voi sen antaa olla sellasta? Ja nauttii siitä. Mut mä lupaan jatkossa yrittää. Ja ehkä jopa avaan jossain vaiheessa tän pohdinnan syitä ja mahdollisia seurauksia vähän enemmän.
Mut nyt lähden paapimaan. Tarkoituksena on huomenna olla vähän paremmalla aivokapasiteetilla töissä. Lasken oikeesti sekunteja et se toinen harkkari tulee lomalta, en tajuu miten se on jaksanu yksin. Respect.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti